Kesää kohti

Vihdoin kevät <3 Jotenkin oli kylmä niin pitkälle kevääseen ja lunta maassa, että tuntu siltä kun talvi ei lopu koskaan. Vaan niin se kuitenkin loppui tänäkin vuonna, ja nyt on puut jo ihan täynnä hiirenkorvia. Parina päivänä on jo ollu niin kuuma, että on pitäny viritellä tuuletin päälle, jotta tässä luukussa pysyy hengissä. Mun yksiö kun on sellasella puolella taloa, että tänne paistaa aurinko aamusta iltaan koko ajan, kuinkas muutenkaan. Siks tuuletin oli viimekesänä aika must ostos. Mutta kevät on ehdottomasti mun lempi vuodenaika. Ei oo vielä liian kuuma, mut on ihanan aurinkoista ja valoisaa. Tuntuu, että talven jälkeen taas herää oikeasti eloon.

Tänne ei oikeastaan kuulu mitään ihmeellistä, niin kun ei kai ikinä :D Mut ei se mitään, mä tykkään tällasesta tasasesta elämästä kun ei tapahdu mitään kauhean mullistavaa. Koitan jaksaa käydä koulussa, vaikka suurimman osan ajasta se ei kiinnosta yhtään. Meillä oli 8.4 - 3.5 työssäoppiminen, ja se oli kyllä tosi kivaa vaihtelua. Olin samalla työnantajalla kolmen luokkakaverini kanssa, yhden kanssa oltiin samoissa kohteissakin. Tuli kivasti tutustuttua kyseiseen luokkalaiseen, kun ei olla ennen sen kanssa juteltu just mitään, ja se osottautu tosi kivaks tyypiks. Meidän työnantajakin oli ihan loistotyyppi, päästään sille töihin syksylläkin, kun on toinen työssäoppiminen. Olisin saanu kesätöitäkin, mutten sit kuitenkaan halunun... Päätän olla paha ja laiska ja nukkua kesän. Enää kaks kokonaista viikkoa koulua, mut jotenkin se tuntuu aika loputtomalta. Ensviikollakin päästään joka päivä neljältä koulusta. Vapaa-ajallakaan en oo oikeastaan tehny mitään normaalista poikkeavaa. Oon koneella tai luen, etenkin luettua on tullu tässä lähiaikoina enemmän kun ehkä ikinä. Siks oonkin suunnitellut kirjablogin perustamista, mutta saa nähdä nyt. 

Jääkiekkoa oon seurannu (perkeleen Mirkku) aika intensiivisesti... Mähän en tienny jääkiekosta mitään, en edes että Suomi on siinä hyvä, ennen vuotta 2011. Silloin asuttiin tuon edellämainitun perkeleen kanssa yhdessä, ja se halus välttämättä kattoa jääkiekkoa telkkarista. Kun istuin koneella sohvalla niin tuli sit sivusilmällä vilkuiltua iteki. Viimevuonna kattelin sit jo omassa yksiössäniki MM-kisat telkkarista, ja tänävuonna tutustuin radiosta jääkiekon kuuntelemiseen, kun SM-kisoja ei telkkarista ilmaiseksi nähny. Finaalipeli käytiin kattomassa Mirkun kanssa raviradalla, oli niin jännää että hyvä kun ei pumppu sanonu lopullisesti sopimustaan irti. Ja sit tietysti tuuletettiin aivan perkeleesti, kun ÄSSÄT VOITTI! Menin pelin jälkeen vielä torin laidalla asuvan kaverini kanssa torille fiilistelemään, siellä oli hullu määrä porukkaa. Bussikuskikin kysy, että voiko jättää mut ja toisen matkustajan jo linja-autoasemalle keskustan laidalle, kun keskusta oli niin täynnä autoja. Huomasin sen sit kun kävelin asemalta torille, autot ei päässy eteenpäin suunnilleen ollenkaan kun kadut oli niin täynnä ja liikennevalotkin käytössä. Torillakin oli totaalisen hullu meininki, ihmisiä kiipeili torikahvilan katolla ja lyhtypylväissä, ja jotkut hillu ilman paitoja soittamassa rumpuja ja jotain trumpetteja tai mitä olivatkaan.

Sit tietysti oltiin kultajuhlassa torilla. Oltiin siellä jo kaks tuntia ennen koko tapahtuman alkua, ja silti jäätiin ehkä viiden metrin päähän lavasta. Torilla oli kaikenkaikkiaan joku 15-20 tuhatta ihmistä, ja ympäröivien rakennusten ikkunoissa pidettiin kotikatsomoa. Se oli kyllä siistein tapahtuma missä oon ehkä ikinä ollu. Enkä oo missään huutanu samalla tavalla, oli seuraavana aamuna kurkku kipeä ja ääni vähän käheenä. Mut oli se kyllä sen arvosta <3

Suosikki-Ässä <3 

Nyt seuraan sit MM-kisoja, joissa Suomella menee oikein mukavasti. Tosin miten suurelta osin se on (Ässä-)Raannan ansiota, siitä jokainen olkoon mitä mieltä tahtoo. Tän päivän Latvia-peli oli kyllä todella ala-arvonen, ois tehny loppuvaiheessa mieli vaihtaa kakkoselle ja alkaa katella Euroviisuja..

Perheenlisäystä ollaan taas saatu, tosin siitä on jo aika paljon aikaa. Sydämiä valloittaa tämä maailman toiseksi sympaattisin kääpiöhamsteri Viljami-Uuvana, tuttujen kesken vaan Viltsu. Aluksi herra oli hyvin arka eikä pitänyt kosketuksesta sitten yhtään. Nykyään ollaan jo aika sylilöllykkää, silittää saa ja käteen tulee ihan vapaasta tahdostaan. Nostaakin saa, mutta mielellään pienellä ennakkovaroituksella, ettei arkajalka säiky. Tuoreruoka maistuu, juoksupyörässä on kiva juosta ja kananmunakenno on paras tähystelypaikka ikinä. Syntymäpäivä Viltsulla on 10.7. 

Tällä vanhuksellakin pyyhkii edelleen hyvin. Kuvan tarkennus taitaa olla vähän karmea, mutta parempaakaan uutta kuvaa ei just nyt ole tarjolla. Sirkkuhan on syntynyt n. 24.12.2010, joten ikää on ihan kohta 2.5 vuotta. Ei siis ihan nuori leidi enää, mutta ei sitä juuri Sirkusta huomaa. Vähän vanharouva on laihtunut ja turkki on ohentunut, eikä juoksupyörässäkään enää viihdytä niin kuin ennen, mutta muuten vauhti on samaan malliin päällä. Sirkun näkökin on tainnut vähän huonontua, koska jos äkillisesti tökkää tai ottaa kiinni niin vaistomaisena reaktiona on käydä kimppuun, mikä ikinä se tökkijä sitten onkin. Myös syvyysnäkö on aika surkea, ja putoilu on siksi riskinä suunnilleen missä ja milloin tahansa. 

Ei kai tällä erää muuta.. En sano mitään siitä, että koittaisin kirjoitella useammin, kun ei se ennenkään oo onnistunut... Mutta pysykää linjoilla ja nauttikaa keväästä :3 ~

Viikonloppuilua

Tervepä terve kaikille taas. Viikonloppu on täällä jälleen, jotenkin viikot menee tosi nopeasti nykyään. Ja oikeastaan viikonloputkin. Ylipäätään aika kuluu kauhean nopeasti, nytkin on viimiset kaks kuukautta livistäny johonkin ilman että oon kunnolla edes huomannu koko asiaa. Toisinaan vähän hirvittää, että aika karkaa käsistä ennen kun ehdin huomata mitään :D

Torstaina mentiin koulun kanssa uudelle raksalle... Lupaavaa, kun meistä pitäs maalareita tulla, mutta ollaan kaikki silleen 'eeeeih, en halua raksalle, siellä on kuitenki ihan kamalaa'. Se oli sellanen vanha rivitalo, jossa oltiin alakerroksista vaan toisessa päätyasunnossa. Niitä asuntoja tais olla siinä neljä... Mut yläkerrassa mentiin sit kuitenkin kaikkiin neljään osaan, kun ne oli yhdistetty toisiinsa uusilla oviaukoilla. Sinne tulee jotku karateliiton uudet tilat vissiin, ja kun sinne oli vaihdeltu uudet kipsilevyt seiniin ni niihin piti sit pistellä uudet saumanauhat. Oltiin meidän luokan kanssa kahdessa keskimmäisessä osassa, ja meidän puolen ykköset oli siellä päätymmäisessä. Ei se saumanauhojen laittaminen onneks niin hirveetä ollu kun mitä muistelin, kun sitä ei olla nyt hetkeen tehty ollenkaan. Siellä oli tosin vähän kylmä, kun ei ollu lämmityksiä ollenkaan. Nyt pitäs saada ne meidän osuudet valmiiks ennen kun tulee pakkasta, ettei tarvii jäädä sit enää sillon sinne palelemaan. Ja meni meidän pissiksiinkin taas hermo, kun ne vaan istuskeli kikattamassa ja räpläämässä kännyköitään sillä aikaa, kun muut teki hommia... Eikä opettaja edes viitsi sanoa niille siitä tarpeeks tiukasti mitään. Koulun jälkeen käytiin sit yhden luokkakaverin kanssa siinä läheisessä kaupassa, ja tää kaveri oli niin ihana että heitti mut kotiin, kun se oli omalla autolla liikenteessä.

Eilen en menny kouluun, kun olis ollu vaan kaheksasta yhteentoista. Ja kun ensin pitää kävellä yheltä bussipysäkiltä sinne raksalle, ja sit kun päästään ni sieltä pitää kävellä keskustaan... Koin että siinä olis liikaa vaivaa niin lyhyen päivän takia, ni sanoin sit opettajalle olevani kuumeessa. Yhden aikaan nähtiin M:n kanssa kaupungissa, ja käytiin tsekkaamassa uudistunut Kauppahalli, kun se avattiin eilen uudelleen remontin jäljiltä. Eipä sinne ollu mitään uutta tullu, ja ylipäätään oli vähän pettymys. Ei siellä oo just muuta kun lihakauppiaita ja kahviloita :D Mentiin siitä sit Sokokseen harhailemaan, ja käytiin Subissa syömässä. Sieltä saa sellasia tarroja joka kerta kun ostaa viidentoista sentin subin, kolmestakymmenestä sentistä saa sit tietty kaks. Mulla oli kaks sellasta lappua täyttä, ni ei maksanu kolmenkymmenen sentin subi tuplalihalla ja ison juoman kanssa kun 4.20. Vietettiin taas Subissa varmaan joku kolme tuntia juttelemassa kaikkea... Meillä on aina paha tapa jäädä kaikkiin paikkoihin jumittamaan. Mut mikäs siinä, mä kyllä tykkään ihan vaan istuskella ja juoruta kaikesta :3 

Siitä mentiin sit vuokraamaan jokunen leffa, ja tultiin mun luokse. Ei ehditty kattoa leffoista kun sellanen Sand sharks-niminen pläjäys joka oi aivan loistava. Ei ehkä kauhuna, mitä se tais olla olevinaan, mut komediana kyllä :D Siinä oli siis sellasia hiekassa uivia haita, ne sukelteli hiekkaan ihan tosta vaan ja söi ihmisiä yhdellä rannalla. Sit tietenki ne yritettiin saada hengiltä. Se oli ihan hulvatonta, ja ne erikoistehosteet suunnilleen nauratti mut hengiltä. Kun hai vaikka söi jonkun ihmisen ja vieressä seisojan päälle sit roiskahti verta, ni se näytti aivan siltä, että kaverin päälle vaan viskastiin ämpärillinen jotain punasta. Yks nainen vaan hävis ja sit sen pää vieri seuraavaks maassa, ja toiselta naiselta alakroppa irti mut se eli sen jälkeen jonkun kymmenen minuuttia. Todella loistava elokuva :D
Sit kateltiin vielä Vain elämää viiminen jakso, oon vaan ihan lovena Jareen... Toivottavasti tosta sarjasta ilmestyy joku DVD-boksi, kun ei sillä levylläkään voinu ees olla niitä kaikkia biisjeä... Se oli melkonen pettymys. Aattelin, että ne ois tehny siitä jonkun tuplalevyn, ni kaiki biisit ois mahtunu mukaan, mut eeei, kun osa biiseistä tietenkin vaan. 

Illalla sit olin vaan koneella... Sain vihdoin aikaiseksi tehdä tollasen runoblogin, jota oon suunnitellu jo kauan. Nyt pitäis saada sinne kaikki vanhat runot arkistoitua talteen ensimmäiseksi.

Tänään tuskin teen mitään erikoista... Kaupassa vois ehkä käydä ostamassa purkkaa, mut en oo varma vielä, että jaksanko lähteä, ja sit äidille pitäis soittaa kun siitä ei oo pariin päivään taas kuulunu mitään. Muuten varmaan vaan lojun koneella, voisin katella vaikka vanhoja Salkkareita tai pelata Kingdom heartsia... Vaikka jälkimmäinen nyt ei koneella olemiseen liitykään mitenkään. 

Eihän tässä taas vaihteeksi muuta... Olkaahan kiltisti!

Adios ~

Aikansa kaikella

Nyt on ihan pakko saada purkaan tää paha olo johonkin, halkean muuten näiden tunteiden kanssa.

Ehkä se oikeasti vaan on niin, että kaikelle on aikansa... Et hetken aikaa kaikki on kivaa ja hyvin ja jeejee, mut et ehkä sitten pitäis oikeasti osata päästää irti. Ehkä sellasta asiaa kuin 'ikuinen ystävyys' ei oo olemassakaan. Mä en millään haluais myöntää, että me ollaan tultu tähän tilanteeseen, mutta musta alkaa hiljalleen tuntua, ettei mulla ole mitään muita vaihtoehtoja. Nykyään tää suhde syö enemmän mun voimavaroja kuin antaa mitään positiivista tilalle. Enkä mä haluais roikkua sellaisessa ihmissuhteessa, jossa mä en koe merkitseväni toiselle osapuolelle mitään... Mä vaan olen niin väsyny tähän kaikkeen. Väsyny odottamaan, ja väsyny pettymään joka kerta kun sitä odotusta ei sit palkitakaan. Mä en enää muista, koska tää ihmissuhde on viimeks tehny mut onnelliseksi. Enkä mä enää pitkään aikaan oo pysyny mukana laskuissa siitä, montako kertaa mä oon itkeny tän ihmissuhteen takia. Mä tiedän, etten mä oo itsekään ollu mikään pyhimys tässä suhteessa, oikeasti tosi kaukana siitä. Mä tiedän kyllä, että vähintään puolet meidän ongelmista on mun syytä. Mut ei se mun mielestä velvota mua roikkumaan suhteessa, joka tekee mun olon vaan huonoksi. Suhteessa, josta mä en enää tunnu saavan muuta kun ahdistusta, kyyneleitä ja rikottuja lupauksia. Mä en vaan osaa päästää irti, vaikka mä yritän. Mä yritän totutella ajatukseen elämästä ilman mun parasta ystävää. Tai ihmistä, joka oli mun paras ystävä monta vuotta. Ennen kun se muuttu joksikin, mitä mä en enää tunne.