Kesää kohti

Vihdoin kevät <3 Jotenkin oli kylmä niin pitkälle kevääseen ja lunta maassa, että tuntu siltä kun talvi ei lopu koskaan. Vaan niin se kuitenkin loppui tänäkin vuonna, ja nyt on puut jo ihan täynnä hiirenkorvia. Parina päivänä on jo ollu niin kuuma, että on pitäny viritellä tuuletin päälle, jotta tässä luukussa pysyy hengissä. Mun yksiö kun on sellasella puolella taloa, että tänne paistaa aurinko aamusta iltaan koko ajan, kuinkas muutenkaan. Siks tuuletin oli viimekesänä aika must ostos. Mutta kevät on ehdottomasti mun lempi vuodenaika. Ei oo vielä liian kuuma, mut on ihanan aurinkoista ja valoisaa. Tuntuu, että talven jälkeen taas herää oikeasti eloon.

Tänne ei oikeastaan kuulu mitään ihmeellistä, niin kun ei kai ikinä :D Mut ei se mitään, mä tykkään tällasesta tasasesta elämästä kun ei tapahdu mitään kauhean mullistavaa. Koitan jaksaa käydä koulussa, vaikka suurimman osan ajasta se ei kiinnosta yhtään. Meillä oli 8.4 - 3.5 työssäoppiminen, ja se oli kyllä tosi kivaa vaihtelua. Olin samalla työnantajalla kolmen luokkakaverini kanssa, yhden kanssa oltiin samoissa kohteissakin. Tuli kivasti tutustuttua kyseiseen luokkalaiseen, kun ei olla ennen sen kanssa juteltu just mitään, ja se osottautu tosi kivaks tyypiks. Meidän työnantajakin oli ihan loistotyyppi, päästään sille töihin syksylläkin, kun on toinen työssäoppiminen. Olisin saanu kesätöitäkin, mutten sit kuitenkaan halunun... Päätän olla paha ja laiska ja nukkua kesän. Enää kaks kokonaista viikkoa koulua, mut jotenkin se tuntuu aika loputtomalta. Ensviikollakin päästään joka päivä neljältä koulusta. Vapaa-ajallakaan en oo oikeastaan tehny mitään normaalista poikkeavaa. Oon koneella tai luen, etenkin luettua on tullu tässä lähiaikoina enemmän kun ehkä ikinä. Siks oonkin suunnitellut kirjablogin perustamista, mutta saa nähdä nyt. 

Jääkiekkoa oon seurannu (perkeleen Mirkku) aika intensiivisesti... Mähän en tienny jääkiekosta mitään, en edes että Suomi on siinä hyvä, ennen vuotta 2011. Silloin asuttiin tuon edellämainitun perkeleen kanssa yhdessä, ja se halus välttämättä kattoa jääkiekkoa telkkarista. Kun istuin koneella sohvalla niin tuli sit sivusilmällä vilkuiltua iteki. Viimevuonna kattelin sit jo omassa yksiössäniki MM-kisat telkkarista, ja tänävuonna tutustuin radiosta jääkiekon kuuntelemiseen, kun SM-kisoja ei telkkarista ilmaiseksi nähny. Finaalipeli käytiin kattomassa Mirkun kanssa raviradalla, oli niin jännää että hyvä kun ei pumppu sanonu lopullisesti sopimustaan irti. Ja sit tietysti tuuletettiin aivan perkeleesti, kun ÄSSÄT VOITTI! Menin pelin jälkeen vielä torin laidalla asuvan kaverini kanssa torille fiilistelemään, siellä oli hullu määrä porukkaa. Bussikuskikin kysy, että voiko jättää mut ja toisen matkustajan jo linja-autoasemalle keskustan laidalle, kun keskusta oli niin täynnä autoja. Huomasin sen sit kun kävelin asemalta torille, autot ei päässy eteenpäin suunnilleen ollenkaan kun kadut oli niin täynnä ja liikennevalotkin käytössä. Torillakin oli totaalisen hullu meininki, ihmisiä kiipeili torikahvilan katolla ja lyhtypylväissä, ja jotkut hillu ilman paitoja soittamassa rumpuja ja jotain trumpetteja tai mitä olivatkaan.

Sit tietysti oltiin kultajuhlassa torilla. Oltiin siellä jo kaks tuntia ennen koko tapahtuman alkua, ja silti jäätiin ehkä viiden metrin päähän lavasta. Torilla oli kaikenkaikkiaan joku 15-20 tuhatta ihmistä, ja ympäröivien rakennusten ikkunoissa pidettiin kotikatsomoa. Se oli kyllä siistein tapahtuma missä oon ehkä ikinä ollu. Enkä oo missään huutanu samalla tavalla, oli seuraavana aamuna kurkku kipeä ja ääni vähän käheenä. Mut oli se kyllä sen arvosta <3

Suosikki-Ässä <3 

Nyt seuraan sit MM-kisoja, joissa Suomella menee oikein mukavasti. Tosin miten suurelta osin se on (Ässä-)Raannan ansiota, siitä jokainen olkoon mitä mieltä tahtoo. Tän päivän Latvia-peli oli kyllä todella ala-arvonen, ois tehny loppuvaiheessa mieli vaihtaa kakkoselle ja alkaa katella Euroviisuja..

Perheenlisäystä ollaan taas saatu, tosin siitä on jo aika paljon aikaa. Sydämiä valloittaa tämä maailman toiseksi sympaattisin kääpiöhamsteri Viljami-Uuvana, tuttujen kesken vaan Viltsu. Aluksi herra oli hyvin arka eikä pitänyt kosketuksesta sitten yhtään. Nykyään ollaan jo aika sylilöllykkää, silittää saa ja käteen tulee ihan vapaasta tahdostaan. Nostaakin saa, mutta mielellään pienellä ennakkovaroituksella, ettei arkajalka säiky. Tuoreruoka maistuu, juoksupyörässä on kiva juosta ja kananmunakenno on paras tähystelypaikka ikinä. Syntymäpäivä Viltsulla on 10.7. 

Tällä vanhuksellakin pyyhkii edelleen hyvin. Kuvan tarkennus taitaa olla vähän karmea, mutta parempaakaan uutta kuvaa ei just nyt ole tarjolla. Sirkkuhan on syntynyt n. 24.12.2010, joten ikää on ihan kohta 2.5 vuotta. Ei siis ihan nuori leidi enää, mutta ei sitä juuri Sirkusta huomaa. Vähän vanharouva on laihtunut ja turkki on ohentunut, eikä juoksupyörässäkään enää viihdytä niin kuin ennen, mutta muuten vauhti on samaan malliin päällä. Sirkun näkökin on tainnut vähän huonontua, koska jos äkillisesti tökkää tai ottaa kiinni niin vaistomaisena reaktiona on käydä kimppuun, mikä ikinä se tökkijä sitten onkin. Myös syvyysnäkö on aika surkea, ja putoilu on siksi riskinä suunnilleen missä ja milloin tahansa. 

Ei kai tällä erää muuta.. En sano mitään siitä, että koittaisin kirjoitella useammin, kun ei se ennenkään oo onnistunut... Mutta pysykää linjoilla ja nauttikaa keväästä :3 ~